Kenneth Falck's Blog

Viime aikoina on puhuttu paljon IPv4-osoitteiden ehtymisestä lähivuosina. Se sai minutkin taas kokeilemaan miten hyvin IPv6 toimii kotona.

Koska kytkeydyn nettiin Airport Extreme -tukiasemalla, IPv6 oli aika helppo ottaa käyttöön. Käytännössä pitää vain valita tukiaseman asetuksista Advanced / IPv6 / IPv6 Mode: Tunnel. Tämän jälkeen Airport alkaa automaattisesti tunneloida kotiverkossa olevien koneiden IPv6-liikenteen Internettiin 6to4:llä. Sen ideana on, että ISP:n ei tarvitse mitenkään tukea IPv6:ta tässä vaiheessa. Oletuksena Airport blokkaa sisääntulevat yhteydet palomuurissaan, joten IPv6-tunnelointi vastaa tietoturvaltaan NATia.

Kotiverkossa olevista Maceista on myös helppoa enabloida IPv6. Pitää vain valita verkkoyhteyden TCP/IP-asetuksista Configure IPv6: Automatically. Tämän jälkeen kone saa tukiasemalta osoitteen automaattisesti.

Windows XP:ssä toimenpide on hieman monimutkaisempi. Verkkoyhteyden yleisiin asetuksiin pitää valita Install... / Protocol / Microsoft TCP/IP version 6. Sen jälkeen kone käynnistyy uudelleen ja IPv6 on valmis käytettäväksi.

Mistä näkee, että IPv6 toimii? Helpointa on avata selaimella sivu www.apnic.net. Se kertoo ylänurkassa, mistä osoitteesta liikennöit. Jos siinä näkyy vanhanaikainen x.x.x.x IPv4-osoite, jotain on pielessä. Muuten taas pitäisi näkyä xxx:xxx:xxx:xxx:xxx:xxx:xxx:xxx-tyyppinen IPv6-osoite. Tyypillisin ongelma on, että Firefoxista on asetettu network.dns.disableIPv6 arvoksi true. Tämän voi tarkistaa about:config-asetuksista ja vaihtaa sen falseksi.

Itselläni Firefox ei jostain syystä halua käyttää IPv6:ta Windowsissa, vaikka se hakeekin AAAA-osoitteet saiteille. Silloin voi vielä kokeilla käyttää suoraan IPv6-osoitetta URLissa tähän tapaan: http://[2001:4860:0:1001::68].

Miten 6to4 toimii?

Ylempänä mainitsemani 6to4 muistuttaa idealtaan perinteistä osoitemuunnosta. Kotikäytössähän NAT toimii yleensä niin, että tukiasemalla on yksi julkinen IP-osoite. Liikenne ohjataan kodin sisällä eri koneille sen perusteella, mihin porttiin se kohdistuu.

6to4:ssä tukiasemalla on niinikään yksi julkinen IPv4-osoite. Mutta porttien sijaan kotiverkon koneet erotellaan toisistaan niiden IPv6-osoitteiden perusteella. Kun tukiasema lähettää kotiverkon liikennettä julkiseen nettiin, se kapseloi liikenteen protocol type 41 eli 6in4-paketeiksi, joissa tuo osoite liikkuu mukana. Vastaukset tulevat samanlaisina paketteina, joista paluuosoite voidaan purkaa ja ohjata oikealle kotikoneelle puolella.

Mistä tukiasema tietää, minne enkapsuloidut 6in4-paketit pitäisi julkisen Internetin puolella lähettää? Tätä varten on luotu anycast-osoite 192.88.99.1, joka ohjautuu automaattisesti lähimpään saatavilla olevaan 6to4-relay-reitittimeen. Suomessa se on normaalisti FUNETin IPv6-välityspalvelu, joka on suoraan kytköksissä FICIXiin.

Julkisen IPv6-Internetin puolella puolestaan nämä 6to4-osoitteet ovat aina aliverkossa 2002::/16, joten ne reitittyvät sen perusteella takaisin 6to4-välityspalvelimelle. Osoitteen seuraavat 32 bittiä sisältävät kotikäyttäjän IPv4-osoitteen, ja sen mukaan liikenne on helppo reitittää alkuperäiseen tukiasemaan. Viimeiset 64 bittiä ovatkin sitten yksittäisen kotikoneen MAC-osoite, mikä yksilöi osoitteen lopullisesti.

Nyt myös Facebookissa: Carrotmob Helsinki.

Tässä video Carrotmobin synnystä ja ideasta, kannattaa vilkaista:

Carrotmob Makes It Rain from carrotmob on Vimeo.

Blääh, meinasin lähteä käymään Drupalcon Szeged 2008:ssa, mutta se Szeged onkin unkarilainen lentokentätön pikkukaupunki jossain jumalan selän takana. Sen lisäksi kyseisen kaupungin hotellien buukkaustilannetta ei voi tarkistaa netistä, lukuunottamatta Novotelia, joka taas on jo täyteenbuukattu. Pitäkööt tunkkinsa..

Paras keksintö sitten valmiiksivoidellun leivän: CheckInstall. Normaalisti Linux-softaa lähdekoodista kääntäessä pitää ajaa "make install" ja pitää peukkuja, että saa vielä joskus jotenkin poistettua sen asentamat tauhkat. CheckInstall tunnistaa mitä kaikkea "make install" asentelee, ja luo niistä automaattisesti Debian-paketin (tai RPM:n), jonka voi myöhemmin poistaa tai vaikka kopioida toiselle koneelle.

CheckInstallin voi asentaa esimerkiksi Ubuntussa sanomalla vain apt-get install checkinstall. Sitä käytetään sanomalla normaalin "make install" -komennon tilalla "checkinstall".

iMaccini alkoi tuntua hiukan tökkivältä, joten päätin siivota pois tarpeettomia ohjelmia. Tavalliset sovellukset eivät aiheuta tökkimistä, mutta jotkut erikoisemmat softat asentelevat taustalle daemoneita tai kernel-laajennuksia. Käynnissä olevat laajennukset voikin tarkastaa kextstat-komennolla:

iMac:~ kennu$ kextstat | grep -v com.apple
Index Refs Address    Size       Wired      Name (Version) 
  103    0 0x486db000 0x5000     0x4000     org.pqrs.filesystems.urdfs (1.0.0d1) <5 2>
  104    0 0x48a9d000 0x14000    0x13000    org.virtualbox.kext.VBoxDrv (1.6.4) <12 7 6 5 4 2>
  105    0 0x489e6000 0xe000     0xd000     org.virtualbox.kext.VBoxUSB (1.6.4) <50 35 12 7 6 5 4 2>

Jos listalla näkyy paljon sellaisten softien laajennuksia, joita ei käytä, voi olla fiksua poistaa kyseiset softat kokonaan. Itselläni siellä roikkui esimerkiksi VMware Fusionin ja Parallelsin ajureita. Softat sai poistettua lopullisesti imuroimalla valmistajalta niiden asennuspaketit ja ajamalla uninstallerit.

Jotkut softat taas pyörivät tavallisina käyttäjäprosesseina taustalla, ja niitä voi yrittää bongailla ps-komennolla:

iMac:~ kennu$ ps ax
  PID   TT  STAT      TIME COMMAND
    1   ??  Ss     0:00.27 /sbin/launchd
   10   ??  Ss     0:00.82 /usr/libexec/kextd
   11   ??  Ss     0:11.96 /usr/sbin/DirectoryService

Tällä puolella minulla pyöri turhaan esimerkiksi Zimbra Desktopin Java-taustaprosessi sekä Mira-kaukosäädinohjelman USB-ajuri. Nekin sai poistettua valmistajien uninstallereilla.

Tämän pienen siivoiluoperaation jälkeen kone tuntuu toimivan liukkaammin. Luultavasti joku noista vanhoista ajureista aiheutti ongelmia, kun Mac OS X:ää on ajan kuluessa päivitetty uudempiin versioihin.

Opiskelin taas hiukan lisää Drupalia tästä mainiosta kirjasta. Nyt selvisi sekin, miten teemoissa voi helposti tehdä erilaiset layoutit eri sivuille tai sisältötyypeille.

Oletuksena sivupohjana on page.tpl.php. Etusivulle on erikoistapaus page-front.tpl.php, jolla voi siis kustomoida etusivun erilaiseksi. Jos taas URLina on vaikkapa /uutiset/kategoria/otsikko, niin Drupal etsii sivupohjia tässä järjestyksessä ja valitsee niistä ensimmäisenä löytyneen:

1. page-uutinen-kategoria-otsikko.tpl.php
2. page-uutinen-kategoria.tpl.php
3. page-uutinen.tpl.php
4. page.tpl.php

Sisältönoodeille puolestaan on normaalisti pohjana node.tpl.php. Se saa muuttujan $page=true silloin, kun ollaan näyttämässä noodia omalla sivullaan. Jos noodi taas esitetään osana listausta, niin $page=false. Kun katsellaan sisältöä, jonka tyyppi on "contenttype", niin Drupal etsii sivupohjia tässä järjestyksessä:

1. node-contenttype.tpl.php
2. node.tpl.php

Blokeille on vastaava järjestelmä, jonka oletuspohjana on block.tpl.php. Niitä voidaan kustomoida joko moduulin nimen tai regionin (sivupohjan alue, jonne blokki on sijoitettu) mukaan. Delta on tässä moduulin blokkien järjestysnumero, jota käytetään silloin, kun moduuli tarjoaa useita blokkeja:

1. block-modulename-delta.tpl.php
2. block-modulename.tpl.php
3. block-region.tpl.php
4. block.tpl.php

Näillä eväillä Drupalilla toteutetun saitin ulkoasun voi kustomoida oikein joustavasti halutulla tarkkuudella.

Olen nyt kanniskellut Asus Eee PC 701:tä laukussani parin viikon ajan töissäkin, ja todennut sen juuri sopivaksi matkakoneeksi. Tämä on vihdoinkin laite, jonka mukaan ottamista ei tarvitse erikseen pohtia. 920g kulkee repussa lähes huomaamatta.

Eee PC:n matkamukavuuteen vaikuttaa myös SSD-levy, joka vähentää kolhimisen aiheuttamia vahinkoja. Matalan hinnan ansiosta kolauksilla ei ole muutenkaan niin suurta väliä. Oma koneeni putosi Assembly'08:n aikana baaripöydältä lattialle, mutta mitään ei tapahtunut.

Käytin aluksi Ubuntu-Eee-Linuxia, mutta päätin sittemmin vaihtaa tavalliseen Windows XP:hen. Suurin syy tähän oli World of Warcraft. Linuxin alla sitä oli liian vaikea saada toimimaan winessä Eee PC:n hardiksella. XP:ssä WoW pyörii ihan hyvin, kun kääntää suorituskykyasetukset minimiin.

XP:n myötä tuli asennettua myös Office 2007, joka toimii ihan hyvin, kiitos 2GB RAM-muistin. Office ja WoW vievät erilliseltä SDHC-kortilta tilaa noin 9GB. Suurin ongelma levytilan suhteen on Windows XP:n automaattipäivitys, joka tahtoo vähän väliä imuroida isoja päivitystiedostoja ahtaalle 4GB systeemilevylle. Joudunkin tyhjentelemään C:\WINDOWS\SoftwareDistribution\Download -hakemistoa yhtä mittaa. Luullakseni myös SP3 generoi jonkin ison system restore pointin, josta en ole vielä päässyt eroon. C-levyä on vapaana noin 200MB.

Syksymmällä ajattelin vielä harkita Eee PC 901:een siirtymistä. Se on parisataa grammaa isompi, mutta 1024 pikselin ruutuleveys helpottaisi webbisurffailua paljon, ja 600 pikselin korkeus vähentäisi ongelmia joidenkin softien kanssa, joiden ikkunat eivät mahdu kerralla näkyviin.