Tällaiset mielenkiintoiset hankkeet alkavat hiljalleen nostaa esiin lohkoketjujen uusia sovelluskohteita. SmartLogin edustaja puhuu siitä, miten kullakin logistiikkayrityksellä on omat tietojärjestelmänsä eivätkä ne keskustele keskenään. Näitä tietojärjestelmiä ei olla onnistuttu integroimaan toisiinsa edes usean vuosikymmenen aikana. Loppuasiakkaat hyötyisivät järjestelmien välisestä reaaliaikaisesta tiedonvaihdosta. Viikkojen odottelun sijaan kontit tulisivat perille päivissä, kun jokaiselle löytyisi heti optimaalinen reitti.
Lohkoketjujen otolliset sovelluskohteet näyttävät olevan yrityspuolella sellaisia asetelmia, joissa usean eri yrityksen on vaikea sopia keskenään yhteisistä tietojärjestelmistä. Mikään yrityksistä ei ole siinä asemassa, että se voisi yksin sanella kaikille muille käytettävän järjestelmän. Toisaalta on ehkä epäselvää, kuka uudesta järjestelmästä hyötyisi eniten. Keskitettyä omistajaa ja maksajaa ei tahdo löytyä.
Olen aiemmin ajatellut tämän määritelmän sopivan lähinnä pankkien väliseen rahaliikenteeseen. Se näyttää sopivan myös konttilogistiikkaan. Maailma on luultavasti täynnä muitakin vastaavia asetelmia, joissa yritykset hyötyisivät yhteisestä lohkoketjusta, jos joku vain rakentaisi heille sellaisen.
Vaikuttaa edelleen haasteelliselta löytää uusien lohkoketjujen kehitystyölle maksaja. Finanssipuolelle on muodostunut konsortioita, jotka rahoittavat yhdessä kehitystä, ja joille voi ehkä kaupata jotakin. Mutta miten lähteä myymään lohkoketjuprojektia löyhälle joukolle yrityksiä, joiden pitäisi kaikkien lähteä mukaan hankkeeseen sen onnistumiseksi?