On mielenkiintoinen kokemus herätä kolmen tunnin yöunien jälkeen siihen, että kerrostalon pihalla parveilee vilkkuvia paloautoja ja poliiseja ja joku soittaa ovisummeria.

Minulle on sattunut nyt jo kaksi tällaista kokemusta tänä vuonna. Edellisellä kerralla kyse oli naapuritalosta, josta kärähti jonkun mummon keittiö. Tänään hälytys sattui oman talon kohdalle, mutta osoittautui sitten onneksi aiheettomaksi.

Mielenkiintoisinta on se, mitä tulee tehtyä ja ajateltua juuri herättyään ja tajuttuaan, että jonkinlainen vaaratilanne voi olla päällä. Itselläni ei ole tällä hetkellä kotieläimiä tai muita asuinkumppaneita, joten huomasin ajatusten menevän tässä järjestyksessä:

  1. On parasta pukea päälle ja lähteä heti ulos täältä.
  2. Ei ehkä pääse hetkeen takaisin, joten otanpa mukaan lämpimät vaatteet ja MacBookin.
  3. Pitäisi ehkä ajatella jotain muutakin, mutta menenpä nyt ensin ulos.

Olin ulkona ehkä viidessä minuutissa, ja näin sitten hälytyksen peruuntuvan ja pelastajien lähtevän pois. Samalla huomasin, että monissa talon ikkunoissa kurkki uteliaita ihmisiä, jotka eivät olleet poistuneet talosta. Olivatkohan ne fiksuja, kun eivät aiheuttaneet turhaa tungosta, vai niitä, jotka tositilanteessa kuolisivat liekkeihin jäätyään ansaan yläkerroksiin? Mitään evakuointiahan tässä ei tapahtunut, vaan summeria ilmeisesti soitettiin vain, jotta ulko-ovi saatiin auki.

Published 18.2.2009