Viime aikoina julkistetut Google App Engine sekä Amazonin EC2-pilviä skaalaava Scalr-palvelu osoittavat mielenkiintoisia merkkejä siitä, mihin suuntaan Internet on nyt menossa. Omien raskaiden laitesalien hostaaminen kansainvälisesti skaalautuvia palveluita varten on historiaa, koska Google ja Amazon tarjoavat sen helppona itsepalveluna. Huomattavaa on, että alkuun pääsee pikkurahalla, ja jos oma web 2.0 -idea lentää, niin enemmän maksetaan vasta kävijämäärän noustessa.

Yhtäkkiä Googlen laskuvarjoilla pudotettavissa datacentereissä onkin järkeä. Hajautettu maailmanlaajuinen datacenter takaa täydellisen skaalautuvuuden (ja toivottavasti myös luotettavuuden). Tämä on CDN 2.0, jossa staattisten kuvien ja videoiden sijaan ajellaankin täysverisiä Python-sovelluksia. Oikein toteutettuna Googlen alusta voi siirrellä sovelluksia ympäri maailmaa, sinne missä niitä kulloinkin tarvitsee ajaa kuormituspiikkien ilmaantuessa. Ja tietysti vapaasti lisätä uusia sovelluspalvelimia koko systeemiä pyörittämään.

Eräs mielenkiintoinen seuraus tästä on SQL-relaatiotietokannan kuoleminen pois. Sekä Google että Amazon ovat nimittäin ohittaneet koko relaatiomallin ja siirtyneet objektipohjaiseen tietokantaan. Amazonin tapauksessa kyseessä on S3, eli melko yksinkertainen REST-pohjainen tietovarasto. Google taas käyttää MVC-mallin mukaista Pythonin Model-luokkiin pohjautuvaa datastorea, jossa on oma GQL-kyselykielensä.

Ottaen huomioon Ruby on Railsin, Djangon ja vastaavien MVC-pohjaisten frameworkkien suosion voisi ennustaa, että nyt ehkä vihdoinkin päästään eroon relaatiotietokannoista. Kukaan ei enää halua määritellä tauluja tauluina, kun puhtaasti Model-pohjainen kehitys on siirrettävissä skaalautuvan Googlen alustan päälle, mikäli tarvetta ilmenee. Toivoa vain sopii, että tässä asiassa pystytään standardoitumaan edes SQL:n tasolle (jota en pidä kovin hyvänä standardina kaikkine variaatioineen).

Published 8.4.2008