Slashdot käsittelee mielenkiintoista aihetta: missä ovat yli 40-vuotiaat ohjelmoijat?

Esille nousee ainakin kaksi syytä ohjelmoijien katoamiseen iän myötä. Toisaalta teknisesti pätevät koodaajat pyritään ehkä puoliväkisinkin nostamaan management-asemiin. Ja toisaalta uuden työvoiman palkkaamisessa suositaan nuoria, vastavalmistuneita tyyppejä, jotka tekevät hommia paljon halvemmalla kuin kokeneet.

Itseäni näin 35-vuotiaana pohdituttaa, onko tässä myös syy siihen, miksi maailma on täynnä bugista ja tehotonta koodia. Sitä mukaa kun ohjelmoijat alkavat iän myötä kypsyä ja tuottaa (toivon mukaan) laadukasta koodia, markkinat työntävät heidät väkisin muihin tehtäviin. Tilalle tulee uusi sukupolvi, joka joutuu käymään omat oppivuotensa läpi.

Eräs Slashdot-kommentoija kommentoi näin:

The narcissism of non-technical managers is such that they think everyone wants to be like them, so they are quite sincere in their attempts to reward good programmers with management positions. The problem is that there is next to no overlap in the skillsets, and most often, what you get is a crappy manager in exchange for a good programmer. There are exceptions, but they are definitely the exceptions, not the rule..

Tähän olen törmännyt itsekin vuosien saatossa useampaan kertaan. Business-managerit ajattelevat mielellään, että tekniset henkilötkin haluavat ennen kaikkea edetä urallaan business-managereiksi. Aika harvan kohdalla se kuitenkaan pitää paikkaansa. Monet tiedostavat olevansa luonnonlahjakkuuksia teknisissä asioissa, ja että tästä lahjakuudesta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti omassa työssä.

Arctic Startup bloggaa, että Osuuspankki ei salli käyttäjien lukea tilitietojaan Balancionin henkilökohtaisella taloudenhallintasovelluksella.

Pankkien halun pitää kiinni tietoturvasta ymmärtää, mutta nyt se on mennyt liian pitkälle. Kehitys on selvästi taantunut, kun asiakkaat itsekään eivät pääse käsiksi tilitietoihinsa koneellisesti luettavassa muodossa. Esimerkiksi Nordealla ei ole minkäänlaista taloudenhallintaa, tilien saldohälytykset ovat hyvin alkeellisia (eivät tue sähköpostia), ja niin edelleen. Kilpailu täytyy avata kolmansien osapuolten tarjoamille taloudenhallintasovelluksille.

Oikea ratkaisu olisi tarjota read-only-API-rajapinta, jolla asiakkaan valtuuttamat sovellukset pystyvät lukemaan tilihistoriaa sekä tietysti myös sijoitustietoja ja muuta henkilökohtaiseen taloudenhallintaan liittyvää. Tällöin pankki huolehtisi edelleen pankkisalaisuudesta, ja asiakas itse voisi päättää siitä, kenelle haluaa vapaaehtoisesti luovuttaa tilitietonsa. Valtuutus olisi pysyvästi voimassa, mutta sen voisi myös koska tahansa peruuttaa verkkopankista.

Mielellään tähän voisi vielä lisätä laajennuksen, jolla valtuutetut sovellukset voisivat luoda tilisiirtoja, mutta asiakkaan pitäisi lopuksi käydä pankin omassa verkkopankissa hyväksymässä ne. Näin taloudenhallintasovellus voisi automatisoida ja optimoida laskujen maksamisen, ja muistuttaa sitten käyttäjää silloin tällöin käymään vahvistamassa maksut.

Koska kynnys pankin vaihtamiseen on niin suuri (tyypillisesti asuntolaina), ei verkkopankkien välillä synny oikeaa kilpailua. Valtion tulisi tästä syystä taata lainsäädännön keinoin kaikkien pankkien asiakkaille oikeus päästä käsiksi tili- ja sijoitustietoihinsa automaattisesti sähköisesti luettavassa muodossa Internetin kautta.

Piilotin blogistani toistaiseksi Amazonin kirja- ja musiikkisuositukset, koska en ole lisännyt pitkään aikaan mitään uutta niihin. Ajattelin kuitenkin kertoa lyhyesti millä tekniikalla ne voi toteuttaa Djangossa ja Pythonissa.

Perustana toimii Boto, joka on Python-kielinen kirjasto kaikille Amazonin web-serviceille. Se kattaa pääasiassa pilvipalvelut, kuten EC2:n ja S3:n, mutta sopii myös Product Advertising API:n käyttöön.

Oma koodini näyttää suurin piirtein tältä:

class ProductManager(models.Manager):
    def get_amazon_xml(self, asin):
        """Get product info from Amazon service."""
        aws_conn = AWSQueryConnection(
            aws_access_key_id=settings.AWS_ACCESS_KEY_ID,
            aws_secret_access_key=settings.AWS_SECRET_ACCESS_KEY,
             is_secure=False, host='ecs.amazonaws.co.uk')
        aws_conn.SignatureVersion = '2'
        params = dict(
            Service='AWSECommerceService',
            Version='2009-10-01',
            SignatureVersion=aws_conn.SignatureVersion,
            AWSAccessKeyId=settings.AWS_ACCESS_KEY_ID,
            AssociateTag=settings.AWS_ASSOCIATE_TAG,
            Operation='ItemLookup',
            ItemId=asin,
            ResponseGroup='ItemAttributes,Images',
            Timestamp=time.strftime("%Y-%m-%dT%H:%M:%S", time.gmtime()))
        qs, signature = aws_conn.get_signature(params, 'GET', '/onca/xml')
        qs = '/onca/xml?' + qs + '&Signature=' + urllib.quote(signature)
        return ET.parse(aws_conn._mexe(verb, qs, None, headers={}))

Tuossa haetaan tuotteen tiedot XML:nä ASIN-koodin perusteella. Python-henkisesti koko homma hoituu muutamalla rivillä koodia ,vaikkakin osa riveistä on vähän pitkiä, kun parametrejä tarvitaan niin paljon. Parametrien määrä johtuu siitä, että Boto tukee samalla geneerisellä rajapinnalla kaikkia Amazonin eri palveluita. Oleellisinta koko hommassa on aws_conn.get_signature(), joka allekirjoittaa hakupyynnön.

Amazonin APIn hyödyntämiseen tarvitsee AWS_ASSOCIATE_TAGin, AWS_ACCESS_KEY_ID:n ja AWS_SECRET_ACCESS_KEYn, jotka on esimerkissä tallennettu Djangon settings-asetuksiin. Nämä saa kun rekisteröityy Amazonin yhteistyökumppaniksi.

Huomasin, että FeedBurnerin kautta kierrätettäviin RSS-feedeihin on helppo lisätä Googlen AdSense-mainoksia muutamalla klikkauksella. Kokeilen sitä omassakin feedissäni. Jos sinne tulee jotain tosi ärsyttävää, niin AdBlock purree. Itse tosin olen sitä mieltä, että tähän blogiin usein mätchää AdSensen kautta ihan kiinnostavia mainoksia esimerkiksi avoimista työpaikoista, joten ei kannata välttämättä blokata :-)

No, Spotify olikin liian hyvää ollakseen totta. Nyt se sitten alkaa rajoittaa musiikin saatavuutta kuuntelijan maantieteellisen sijainnin mukaan.

Itseltäni on jo kadonnut monia biisejä playlisteistä ja hauista. Alkaa mennä maku koko Spotifyhyn. Kiitos taas musiikkiyhtiöille, että pilasitte tämänkin mahdollisuuden tehdä musiikilla bisnestä netissä.

Smashing Pumpkins on sitä mieltä että musiikkialbumien aika on ohi. Vastaisuudessa julkaistaan vain sinkkuja.

Minun on helppo olla samaa mieltä. Albumit ovat yleensä parin hyvän sinkun lisäksi täynnä pelkkää fillerip*skaa. Historiasta löytyy toki paljon poikkeuksiakin. Mutta pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että kuluttaja saa itse valita esimerkiksi iTunesissa shoppaillessaan, mitä haluaa ostaa.

Ehkä Smashing Pumpkinskin saattaa vielä joskus tehdä niin hienon 60 minuutin mittaisen musiikkiteoksen, että kuluttajat haluavat ostaa sen kokonaisuutena.

Huomasin juuri, että SwirlyMMS vanhalle iPhonelle on päivittynyt versioon 1.1. Tämä versio on maksullinen ($8 kertamaksu), ja toimii vihdoinkin oikealla käyttöliittymällä Inboxeineen ja Outboxeineen. Aiempihan vain tallensi viestien mediatiedostot levylle ja ne piti avata erillisellä ohjelmalla.

Tämä on kahdessa mielessä mielenkiintoinen juttu. Ensinnäkin nyt on selvää, että iPhonelle saa ihan kunnollisen MMS-tuen. Toisekseen on jännää, että myös jailbreakattujen puhelinten softamarkkinoilla löytyy bisnestä. SwirlyMMS:äähän ei voi asentaa ennen kuin puhelin on kräkätty.

Äsken muuten päivitin myös iTunesin 7.7:ään ja nyt sieltä löytyy sitten uudelle iPhone 3G:lle tarkoitettu App Store, jossa on tarjolla 24 sovellusta. Mitään MMS:ään viittaavaa ei kyllä vielä ole, ainoastaan AIM-asiakasohjelma.