Sain vihdoin luettua loppuun Ayn Randin yli tuhatsivuisen opuksen Atlas Shrugged (Kindle Edition). Suurin osa kirjasta oli varsin tylsää luettavaa, mutta se tarjosi kuitenkin mielenkiintoisen katsauksen libertalistiseen maailmankuvaan. Kannatan tiettyjä libertalismin piirteitä, kuten esimerkiksi ajatusta siitä, että valtion tulee puuttua yksilön elämään niin vähän kuin mahdollista. Mutta Randin esittelemä absoluuttinen kapitalismi on kuitenkin mahdollista vain hänen itse luomassaan utopiassa.
Atlas Shruggedin sankarit ovat virheettömiä, kirkasotsaisia kapitalisteja. He ovat 50-luvun herrasmiehiä (ja -naisia), joita ajaa vain vilpitön halu tuottaa maailmaan hyödykkeitä ja kerätä siinä sivussa hieman omaisuutta. Randin maailmassa suuryritykset eivät ole kasvottomia, psykopaattisia organisaatioita, vaan ajattelevia, rehellisiä, intohimoisia yksilöitä. Jokainen kapitalisti on nöyrä ja ahkera, ja tarvittaessa valmis aloittamaan uransa uudelleen pohjalta vaikka toisen kapitalistin palvelijana.
Kirjan roistot ovat puolestaan ahneita sosialisteja, joita ei suinkaan aja halu korjata maailman epäkohtia. Sen sijaan heillä on sisäinen, tunnistamaton tarve tuhota koko maailma ja kaikki sen ihmiset. Kun Randin sosialisti vihdoin näkee itsensä sellaisena kuolemanpalvojana kuin todellisuudessa on, hän luhistuu kasaan ja tuhoutuu täysin ihmisenä. Osa sosialisteista (vai pitäisikö sanoa kommunisteista) on tietenkin myös opportunisteja, jotka käyttävät järjestelmää häikäilemättä hyväkseen tavoitellakseen vain omaa etuaan.
Kirjan sanoma on yksinkertaisuudessaan se, että sosialistinen maailma tuhoutuu ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Kapitalistisankarit taas perustavat uuden maailman, jossa ei tunneta sääliä eikä makseta veroja. Sen jokainen kansalainen pärjää omillaan ja käy reilusti kauppaa muiden kapitalistien kanssa. Talous kukoistaa ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Tähän kauniiseen utopian auringonlaskuun Randin tarina sitten päättyykin. Se jättää kysymättä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mitä tapahtuu, kun osa ihmisistä tulee vanhaksi ja jää eläkkeelle? Mitä tapahtuu, kun osa ihmisistä tulee työkyvyttömiksi? Mitä tapahtuu, kun vähemmän tienaavan kapitalistin lapsi sairastuu syöpään, joka edellyttäisi kallista sairaalahoitoa? Mitä tapahtuu ensimmäisen laman koittaessa, kun yritykset ja yksilöt alkavat joutua konkursseihin ja ihmiset jäädä työttömiksi? Mitä tapahtuu, kun pääoma ja rajalliset luonnonvarat keskittyvät hiljalleen yksittäisten suuryritysten omistukseen ja monopolit alkavat muodostua?
On mukavan ironista, että Ayn Rand itse syyttää vastapuolta ajattelemattomuudesta. Hän kutsuu tätä blank-outiksi. "Jokainen ihminen on oikeutettu perustoimeentuloon, mutta kuka tuottaa tuon toimeentulon? Blank-out.", hän kirjoittaa. Kysymys on oikeutettu ja sitä kannattaa pohtia. Mutta Rand jättää itse vastaamatta oman ideologiansa herättämiin vastaaviin kysymyksiin.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että koko Atlas Shruggedin tarina voitaisiin yhtä hyvin kääntää päälaelleen. Se voisi kertoa rehellisistä ja ahkerista kommunisteista, jotka pakenevat murenevaa kapitalistista maailmaa ja perustavat oman kommunistisen utopiansa. Koska kaikki tämän utopian kansalaiset olisivat täydellisiä ja virheettömiä, kommunismi toimisi niinkuin sen suunnittelijat alkujaan ajattelivatkin.
Oli miten oli, Atlas Shrugged kannatti kyllä lukea. Mutta sitä on syytä lukea kriittisesti ihan niinkuin Marxinkin kirjoja. Molemmista ääripäistä löytää tärkeitä ajatuksia pohdittavaksi.