Kävin kuluneella viikolla Future Insights Live -tapahtumassa. Olen osallistunut aiemminkin saman organisaation järjestämiin FOWA-seminaareihin Lontoossa. Tällä kertaa kaikki eri "Future Of.." -tilaisuudet oli yhdistetty yhdeksi isommaksi tapahtumaksi. Yhdistäminen oli järkevää, sillä kävijöillä oli nyt tilaisuus osallistua muihinkin luentoihin kuin vain siihen omaan ydinalueeseensa. Itse katson yleensä hardcore-tekniikkaesitykset, mutta tällä kertaa kävin vilkaisemassa myös useita design-luentoja ja vähän bisnestäkin.

Tässä muutamia havaintoja ja huomioita kaikista esityksistä yhteisesti. Yleisesti ottaen tilaisuus ei ollut kovin hohdokas aiempiin vuosiin verrattuna. Monet puhujista on jo nähty moneen kertaan. Läsnä ei ollut samanlaisia superstaroja kuin mitä jokunen vuosi takaperin on nähty - Facebookin ja Twitterin ollessa vielä uusia, nousevia palveluita.

Kokemuksia

Aral Balkan, Aarron Walter ja monet muutkin karismaattiset esiintyjät puhuivat paljon kokemusten tärkeydestä ihmiselle. Ehkä hienoin vertauskuva oli tiimalasi, jossa jokainen hiekanjyvänen on pieni yksittäinen kokemus elämän varrella. Ihmisellä on niitä rajallinen määrä, joten miksi keräillä tiimalasinsa täyteen huonoja kokemuksia? Tämän takia user experience -suunnittelu on niin tärkeää. Ihmiset ostavat niin paljon Applen tuotteita sen vuoksi, että he haluavat täyttää elämänsä hyvillä kokemuksilla ja välttää huonoja.

Workshopeissa ja esityksissä käytiin läpi monia UX-suunnittelun perusteita, jotka olivat minulle osittain uusia asioita. Esimerkiksi Aarron Walterin design persona -ajattelu on kiintoisa tapa muotoilla nettipalvelun luonne ja olemus harkitusti tietynsävyiseksi ja konsistentiksi. Samaten palvelun tulevista käyttäjistä kannattaa tehdä persona-profiileja, jotka kertovat suunnittelijoille ja kehittäjille, millainen tyypillinen käyttäjä on taustaltaan ja odotuksiltaan. Profiilin tekemiseen kannattaa käyttää jonkin verran aikaa ja vaivaa, niin että se kuvailee keskivertokäyttäjää oikeana ihmisenä kasvokuvineen ja biografioineen sekä viikko- ja vuorokausirytmeineen.

Bisnestä

Brian Wong vei omassa bisnes-trackin esityksessään kokemusajattelun astetta pidemmälle. Hänen yrityksensä Kiip yhdistää mainokset hyviin kokemuksiin niin, että käyttäjä ei koe niitä mainoksina lainkaan. Kun esimerkiksi pelejä pelatessa käyttäjä tekee jonkin uuden saavutuksen ("jes!"), hänelle kerrotaan juuri silloin, että hän on voittanut jonkin erikoistarjouksen jostakin tuotteesta, ikäänkuin palkinnoksi saavutuksestaan. Näiden jes!-hetkien tunnistaminen ja hyödyntäminen on selvästi iso juttu kaikessa markkinoinnissa. Coca Cola hyödyntää samaa periaatetta perinteisissä tuotteissaan siinä, että brändi on aina näkyvästi esillä suurissa urheilutapahtumissa, jossa ihmiset kokevat paljon jes!-hetkiä.

Bisneksen puolella Aarron Walter puhui siitä, miten yritykset eivät voi enää nykyaikana ylläpitää puhtaan valkoista julkista imagoa ja kieroilla sitten kulissien takana niin paljon kuin lystäävät. Internet ja sosiaalinen media ovat tehneet ihmisistä yhä tiedostavampia. Pelkkä imago ei myöskään riitä, jos tarjottu palvelu on huonoa. Esimerkkinä esitettiin uusi Simple.com-pankkipalvelu, joka pyrkii tarjoamaan asiakkailleen oikeasti mukavaa tapaa hoitaa raha-asioitaan vanhoihin jäykkiin pankkeihin verrattuna.

Tekniikkaa

Tapahtuman teknisiin esityksiin olin suoraan sanoen aika pettynyt. Kävin kuuntelemassa esitystä Node.js:n skalaautuvuudesta, mutta se oli enemmänkin pelkkä yksinkertainen johdanto. Skaalautuvuus ja klusterit mainittiin vain pikaisesti aivan lopussa. GitHubin esitys puolestaan keskittyi lähinnä yrityskulttuurin kuvailuun. GitHub on hakkeriporukka, jossa ei ole juurikaan managereita tai muuta ylimääräistä, mutta se on silti ollut voitollinen alusta asti. Firma kannustaa kaikkia työntekijöitä harrastamaan sivuprojekteja ja kokeilemaan uusia teknologioita, jotta kukaan ei kyllästyisi varsinaisen päätuotteen kehittämiseen ja lähtisi pois firmasta. 75 työntekijästä kukaan ei ole kuulemma vielä lähtenytkään.

Teknisellä puolella mieleen jäi myös Adoben Harish Sivaramakrishnanin esitys webin grafiikkaformaateista. Hän oli kehitellyt Illustratorilla SVG-tiedostomuotoon perustuvia animaatioita ja morffauksia, jotka näyttivät ainakin demossa näteiltä. SVG on ainakin minulle hieman vähemmän tunnettu ja käytetty formaatti, jota kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän varsinkin mobiililaitteissa.

Toinen kiintoisa sponsoroitu esitys oli Devrim Yasarin Koding.com-palvelun julkaisutilaisuus. Koding on pilvialusta, jossa kaikki hallinta ja koodaaminenkin tapahtuu selaimessa. Käyttäjä saa käyttöönsä pienen virtuaalikoneen, jossa voi ajaa tarvittavia skriptejä ja koodata millä tahansa ohjelmointikielellä. Varsinaiset palvelut julkaistaan sitten pyörimään johonkin tuetuista pilvi-infroista, joita ovat esimerkiksi Heroku ja Amazon. Samalla konseptiin yhdistetään sosiaalisuutta ja marketplace -toiminnallisuutta, jonka tarkoituksena on tehdä helpoksi jakaa, ostaa ja myydä koodia.

Pelipuolella Microsoftin Giorgio Sardo kertoi konversioprojektista, jossa iPhonelle Objective-C:llä kehitetty Cut the Rope -peli konvertoitiin HTML5-muotoon niin, että se saatiin toimimaan Windows 8:n Metrossa. Esityksen perusteella konversio ei ollut erityisen vaikea. Muutamassa viikossa animaatiot muutettiin toimimaan sprite-grafiikkana, joka piirretään JavaScriptillä canvas-alustalle N kertaa sekunnissa. Suurin haaste oli erityisen tiheään ajetuissa luupeissa, joissa laskettiin antialiasoituja köysianimaatioita pikseli kerrallaan. Tässä kohtaa tarvittiin optimointia, jotta JavaScript suoriutui kunnialla tehtävästä, jossa natiivi Objective-C-koodi on tehokkaampaa.

Pistoolihistogrammi

Aivan lopuksi kuuntelin Jason Calacanisin keynote-esityksen, joka maalasi mielenkiintoisen kuvan "Erinomaisuuden Aikakaudesta" (age of excellence). Calacanis pyörittää nykyään firmaa, jonka tuotteet ovat myynnissä esimerkiksi iTunes App Storessa. Hän on todennut, että sovellukset menevät parhaiten kaupaksi, jos niiden tähtihistogrammi muistuttaa sivusta katsoen pistoolia. Viiden tähden rivi on pitkä piippu, neljää tähteä on jonkin verran ja loppuja vain hyvin vähän (pistoolin kahva). Calacanis kutsuu tällaista jakaumaa "instabuy"-arvosteluksi - asiakkaan ei tarvitse miettiä ostamista juuri lainkaan, kun sovelluksella on satoja tai tuhansia viiden tähden arvosteluita. Vastakohta on "instapass" eli käänteinen pistooli, jossa suurin osa arvosteluista on yhtä tähteä (tai nollaa tähteä). Tuotteen ostamista ei siis kukaan edes harkitse, joten se on täysin tuhoon tuomittu.

Kaikki asiakkaat eivät suinkaan arvostele tuotteita. Calacanis kutsuikin arvostelijoita alfakuluttajiksi (alpha consumers). Tämä porukka päättää sen, mitkä tuotteet menevät Internetissä kaupaksi ja mitkä eivät. Samalla hän totesi, että keskinkertaisia tuotteita ei enää tulevaisuudessa voi myydä, sillä kukaan ei osta niitä, kun vieressä on "instabuy"-tuote suunnilleen samaan hintaan. Markkinointi ei auta juuri mitään, kun pistoolihistorgammi ratkaisee ostopäätöksen.