Snow Leopardin uusista lowlevel-ominaisuuksista

Luin tuon Grand Central Dispatcherin kuvauksen ja olin aika "häh". Siis mikä ihme siinä on pihvinä? Semaforien ja säiekäsittelyn hienosäätö?

Normaali tapahan sovellusten tekemiseksi monia prosessoreita tukeviksi on yksinkertaisesti tehdä niihin säikeitä (tai Unix-maailmassa spawnata / forkata aliprosesseja huolehtimaan joistain asioista). Säikeethän sitten jaetaan käyttiksen puolesta automaattisesti eri prosessoreille ja suoritetaan niin nopeasti kuin mahdollista - criticalsectioneita lukuun ottamatta. Onko nyt siis ideana merkitä jonkinasteisia ei-kriittisiä sektioita yksisäikeiseen koodiin, jotka saa suorittaa yht'aikaisesti? Kuulostaa hurjalta. Mistä muuten teit tuon tulkinnan? Itse en löydä sitä noista Applen dokumenteista.

Jäin itse jotenkin sellaiseen käsitykseen, että tässä Grand Central Dispatchissa koodaajat voivat lähettää joitain asynkronisia tehtäviä GCD:n työjonoon ja tämä sitten suorittaa nämä omia aikojaan. No ei ole kyllä kovin maata järisyttävä. Koodaajalle hyöty on lähinnä siinä, että ei tarvitse kirjoittaa omaa säiekäsittelyä näistä asynkronisista kutsuista.

Vai onko idea enemmänkin siinä, että monia ennen ei-säievarmoja funktioita on nyt saatu säievakaiksi ja siirretty kutsuttavaksi GCD:n kautta?

Sudden termination on ajatuksena ihan hauska. Veikkaan tosin, että aika moni koodaaja laittaa vain vaikiona NSProcessInfo.disableSuddenTermination() varmuuden vuoksi :).

OpenCL puolestaan kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. On hyvin mielenkiintoista nähdä, saavuttaako se suosiota. Nyt se on aika Apple only.

GCD:n idea on juuri se, että työjonoon laitetaan joukko asynkronisia tehtäviä ja odotellaan niiden valmistumista. Jos olet harrastanut säieohjelmointia, tiedät varmaan miten tuskallisen monimutkaista ja bugiherkkää niitä on koodata jaettuine muisteineen, muuttujine ja lukituksineen. Moniydinprosessorin hyödyntämiseksi yhtäaikaisia säikeitä pitäisi olla vielä aika paljon käytössä, eikä vain jotain yksinkertaista socket-listeneriä. Apple suositteleekin siirtymistä GCD:n operaatiojonoihin, pois thread-ohjelmoinnista.

GCD:n ohjelmointi perustuu closureihin, eli koodiblokkeihin, joilla on omat sisäiset muuttujansa. Closuret ovat tuttuja JavaScriptistä. Esimerkiksi JavaScriptissä:

var muuttuja = arvo1; setTimeout(function() { muuttuja = arvo2; }, 1000);

muodostaa closuren, jossa muuttuja perii ensin globaalin arvon ja muuttuu sen jälkeen lokaaliksi, eikä sen muuttelu häiritse pääohjelmaa.

Nyt sitten Objective-C:ssä voi tehdä samanlaisia closureita käsittääkseni näin:

int muuttuja = arvo1; x = ^{ muuttuja = arvo2; };

Noita voi sitten ajella NSOperationQueuessa, joka olisi tyypillisesti yhteinen koko sovellukselle:

NSOperationQueue *aQueue; aQueue = [[NSOperationQueue alloc] init]; [aQueue addOperationWithBlock:x]; [aQueue addOperationWithBlock:y]; [aQueue addOperationWithBlock:^{ muuttuja = z; }]; [aQueue waitUntilAllOperationsAreFinished];

Lisää tietoa Applen Concurrency Programming Guidesta. Disclaimer, en ole vielä kokeillut näitä käytännössä.